Normikriitti

 Ajassamme on varsin mielenkiintoinen ongelma: voimme puhua nykyään periaatteessa avoimemmin seksuaalisuudesta ja seksistä yleisellä tasolla mutta aitoon, "normista poikkeavaan" seksuaalisuuteen kun se yksilötasolla on suhtaudutaan yhä usein varoen tai tuomitsevasti.  Erityisesti ihmiset, joilla on luonnostaan korkea libido ja vahva seksuaalinen energia joutuvat kokemaan epäluuloja ja syrjintää suorastaan. Varsinkin jos tulee esille että on hyperseksuaalinen.  Vaikkakin korkeampi seksuaalisuus on eri aikoina usein ollut tabu niin erityisesti nykypäivän uuskonservatiivisessa ilmapiirissä nämä ihmiset kohtaavat stigmaa koska uskaltavat tuoda itseään esiin. Sitä niinkutsuttua normia korkeamman seksuaalisuuden omaava ihminen leimataan helposti "perverssiksi", "yliseksuaaliseksi" tai jopa arvaamattomaksi ja vaaralliseksi vaikka kyseessä on täysin luonnollinen ihmisyyden ilmentymä. Tässä tätä perin erikoista ilmiötä miettii hyperseksuaalinen, aavistuksen aromant...

 Viime aikoina on taas tullut kohdattua ilmiö jota tavattu jo kauan sitten mutta nyt someaikana vaan yleistynyt. Kyseessä tämä kun puhutaan kulttuurialan ja muiden "ei niin raskaiden" töiden työpaikoista ja opiskelupaikoista.  Erityisesti nyt sosiaalisen median eri kanavilla kun opiskelupaikoista puhutaan ja joku todella haluaa päästä vaikkapa elokuva-alalle niin ilmaantuu välittömästi näitä kommentoijia jotka toteavat alan olevan muuta kuin sitä niinsanottua oikeaa työtä ja kehoittavat sellaista etsimään, siis niitä töitä joita nämä ainoaksi oikeaksi kategorisoivat. Tästä osittain voisi tällä hetkellä syyttää nykyistä, varsin sekavaa hallitusmuotoa jossa varakkaiden ja ylipäätään rahan etuja ajavat ovat oudoksusttavasti lyöneet päänsä yhteen aggressiivisten "työväen" etuja ajavien kanssa ja muodostaneet oudon yhteistyöryhmän. Toinen puoli haluaa pitää omiensa etuna niinsanotut paremmat työt, asemat ja opiskelut. Toinen taas on pohjansa muodostanut niiden kannatukse...

  Asia jota nyt haluan kysyä, mihin on mennyt ajatus tasavertaisesta suhteesta? Eli siitä jossa osapuolet suhteessa ovat tasavertaisia toisiinsa nähden eikä aseteta muotteja osapuolten välille. Tässä siis puhutaan monoheterosuhteesta mutta on aistittavissa muuallakin. Jostain tuntuu nyt hiipineen yllättävän monien mieliin ainakin vähäsen ajatus että naiset ei saisi tehdä ja ajatella liikaa, miehen pitäisi johtaa. Näiden mukaan olisi jotenkin haitallista jos nainen on liian aktiivinen tai ottaa liikaa vastuuta ja miehellä vastaavasti liika passiivisuus huonoa. Ironisinta on näillä perinteisiä arvoja ajavilla se että odotetaan naisen olevan passiivinen ja tottelevan miestä mutta samaan aikaan niissä kuitenkin miestäkin pidetään tyhmänä jolta ei odoteta kuin vain tiettyjä asioita. Jotenkin sekavaa sanoisin. Kun meille kuitenkin on pitkään puhuttu suhteista jossa ollaan tasavertaisia niin miten tämä uuskonservatiivisuuden aalto on muokannut tällaisen menneestä osittain henkivän ajattel...

Ihmisen on hyvä tuntea itsensä ja kehonsa kun miettii seksuaalisuuttaan ja seksin harrastamista toisen kanssa. Ja moni ainakin osittain tuntee itsensä omien halujensa ja rajojensa kautta sekä itsetyydytyksen kautta mutta osaako toisen kulmasta ajatella. Asia johon kiinnittänyt olen huomiota on se ettei monikaan osaa ajatella ja saattaa päätyä vähättelemäänkin toisen tarpeita ja rajoja sekä yleistä seksuaalisuuteen liittyvää. Erityisesti kun peniksellinen ja vulvallinen miettivät ja puhuvat toistensa suulla. Peniksellinen ei ymmärrä välttämättä kuivuuden haastetta ja ei tunne vulvan anatomiaa ja erityisesti sen yhden osan tiimoilta hyvin, ja vastaavasti vulvalliselle ero sen kumisen ehkäisyvälineen mukanaololla tai ilman sitä ei näyttäydy samalla tavalla kuin penikselliselle tai kokee sen eri tavalla kun ei se fallos olekaan kovettunut. Pari esimerkkiä nämä mutta on muitakin, näitä usein kuulee sosiaalisen median keskusteluissa.  Yleisesti myös ihmisille haasteita tuottaa ajottain y...

 Olen kiinnittänyt huomioita siihen kuvastoon jota meille esitetään tällä hetkellä romantiikasta. Usein kuvissa ja muualla jotka kuvastavat tämän hetken romantiikan ihanteita, näissä on näkynyt viimeaikoina hyvinkin tietyntyyppiset mies ja nainen, on nämä kuvat sitten oikeita, taiteilijan tai tekoälyn tuotoksia.  Sen lisäksi että näissä on cisheteromono normin mukaiset hahmot niin nämä mies ja nainen edustavat hyvin usein juuri tiettyä ruumiinrakennetta, varsin samaa ikäluokkaa (ikäeroja kauhistellaan enemmän tällä hetkellä kuin hetki sitten) ja muutenkin niinsanottujen sukupuolienergioiden oletukset jylläävät. Mies esitetään aina vahvana ja viejänä, myöskin jopa leijonasymboleillakin varustettuna. Ja nainen esitetään heikkona ja suorastaan saamattomana.  Lähimenneisyyden kioskikirjallisuuden kannetkin edustivat enemmän moninaisuutta kuin tämän hetken ihanteet. Niin, Fabiollahan oli pitkä tukka. Ja eikä edes 50-luvulla tainnut näin korostettua olla. Taitaa uuskonservatiiv...

  Saimme nähdä kuinka näiden niinsanottujen maskuliinisuuspuhujien esikuva Andrew Tate yhdessä veljensä kanssa pidätettiin ja joutuvat myöhemmin vastaamaan useisiin rikossyytteisiin. Tätä hetkeähän olemme me järjen ihmisoletetut odottaneet, maailman tunnetuin misogynisti vihdoinkin laitetaan lukemaan tiilenpäitä. Mutta hiipuuko manosfäärikulttuuri tämän myötä vai synnyttääkö vankilatuomio Tatesta marttyyrin konservatiivimiehille? Oma veikkaukseni on että molempia, varmasti "taatelista" tehdään marttyyri ja katkeruus fanipoikien keskuudessa leviää. Ja tätä Suomessakin vastaavat tulevat hyödyntämään vaikka miten ovatkin pesäeroa Tateen tehneet.  Mutta on toisaalta ollut havaittavissa että tämän miesasiakulttuurin nousu on jo pysähtynyt ja saattaa hitaasti kääntyä laskuun. Ei se hulluus voikaan kestää ikuisuuksia, onhan ne monesti sellaisia pyramidihuijauksia ettei hetkeen vastaavaa nähtykään. Varmasti tulee hetki jolloin fanit hylkäävät nämä maskuliinisuuspuhujat ja muut tahot ...