Tekstit

Muotteihin entisiin

  Asia jota nyt haluan kysyä, mihin on mennyt ajatus tasavertaisesta suhteesta? Eli siitä jossa osapuolet suhteessa ovat tasavertaisia toisiinsa nähden eikä aseteta muotteja osapuolten välille. Tässä siis puhutaan monoheterosuhteesta mutta on aistittavissa muuallakin. Jostain tuntuu nyt hiipineen yllättävän monien mieliin ainakin vähäsen ajatus että naiset ei saisi tehdä ja ajatella liikaa, miehen pitäisi johtaa. Näiden mukaan olisi jotenkin haitallista jos nainen on liian aktiivinen tai ottaa liikaa vastuuta ja miehellä vastaavasti liika passiivisuus huonoa. Ironisinta on näillä perinteisiä arvoja ajavilla se että odotetaan naisen olevan passiivinen ja tottelevan miestä mutta samaan aikaan niissä kuitenkin miestäkin pidetään tyhmänä jolta ei odoteta kuin vain tiettyjä asioita. Jotenkin sekavaa sanoisin. Kun meille kuitenkin on pitkään puhuttu suhteista jossa ollaan tasavertaisia niin miten tämä uuskonservatiivisuuden aalto on muokannut tällaisen menneestä osittain henkivän ajattel...

Minäkeskeinen seksuaalisuutemme

Ihmisen on hyvä tuntea itsensä ja kehonsa kun miettii seksuaalisuuttaan ja seksin harrastamista toisen kanssa. Ja moni ainakin osittain tuntee itsensä omien halujensa ja rajojensa kautta sekä itsetyydytyksen kautta mutta osaako toisen kulmasta ajatella. Asia johon kiinnittänyt olen huomiota on se ettei monikaan osaa ajatella ja saattaa päätyä vähättelemäänkin toisen tarpeita ja rajoja sekä yleistä seksuaalisuuteen liittyvää. Erityisesti kun peniksellinen ja vulvallinen miettivät ja puhuvat toistensa suulla. Peniksellinen ei ymmärrä välttämättä kuivuuden haastetta ja ei tunne vulvan anatomiaa ja erityisesti sen yhden osan tiimoilta hyvin, ja vastaavasti vulvalliselle ero sen kumisen ehkäisyvälineen mukanaololla tai ilman sitä ei näyttäydy samalla tavalla kuin penikselliselle tai kokee sen eri tavalla kun ei se fallos olekaan kovettunut. Pari esimerkkiä nämä mutta on muitakin, näitä usein kuulee sosiaalisen median keskusteluissa.  Yleisesti myös ihmisille haasteita tuottaa ajottain y...

Romantiikan tämän hetken kuvasto

 Olen kiinnittänyt huomioita siihen kuvastoon jota meille esitetään tällä hetkellä romantiikasta. Usein kuvissa ja muualla jotka kuvastavat tämän hetken romantiikan ihanteita, näissä on näkynyt viimeaikoina hyvinkin tietyntyyppiset mies ja nainen, on nämä kuvat sitten oikeita, taiteilijan tai tekoälyn tuotoksia.  Sen lisäksi että näissä on cisheteromono normin mukaiset hahmot niin nämä mies ja nainen edustavat hyvin usein juuri tiettyä ruumiinrakennetta, varsin samaa ikäluokkaa (ikäeroja kauhistellaan enemmän tällä hetkellä kuin hetki sitten) ja muutenkin niinsanottujen sukupuolienergioiden oletukset jylläävät. Mies esitetään aina vahvana ja viejänä, myöskin jopa leijonasymboleillakin varustettuna. Ja nainen esitetään heikkona ja suorastaan saamattomana.  Lähimenneisyyden kioskikirjallisuuden kannetkin edustivat enemmän moninaisuutta kuin tämän hetken ihanteet. Niin, Fabiollahan oli pitkä tukka. Ja eikä edes 50-luvulla tainnut näin korostettua olla. Taitaa uuskonservatiiv...

Häkkitaatelin vaikutukset

  Saimme nähdä kuinka näiden niinsanottujen maskuliinisuuspuhujien esikuva Andrew Tate yhdessä veljensä kanssa pidätettiin ja joutuvat myöhemmin vastaamaan useisiin rikossyytteisiin. Tätä hetkeähän olemme me järjen ihmisoletetut odottaneet, maailman tunnetuin misogynisti vihdoinkin laitetaan lukemaan tiilenpäitä. Mutta hiipuuko manosfäärikulttuuri tämän myötä vai synnyttääkö vankilatuomio Tatesta marttyyrin konservatiivimiehille? Oma veikkaukseni on että molempia, varmasti "taatelista" tehdään marttyyri ja katkeruus fanipoikien keskuudessa leviää. Ja tätä Suomessakin vastaavat tulevat hyödyntämään vaikka miten ovatkin pesäeroa Tateen tehneet.  Mutta on toisaalta ollut havaittavissa että tämän miesasiakulttuurin nousu on jo pysähtynyt ja saattaa hitaasti kääntyä laskuun. Ei se hulluus voikaan kestää ikuisuuksia, onhan ne monesti sellaisia pyramidihuijauksia ettei hetkeen vastaavaa nähtykään. Varmasti tulee hetki jolloin fanit hylkäävät nämä maskuliinisuuspuhujat ja muut tahot ...

Ihminen, altruistinen?

  Altruismi, tuo epäitsekkyyden ja pyyteettömyyden oppi jossa toisen hyvä pistetään oman edelle. Egoismi on tämän vastakohta, toimii omien etujensa mukaisesti vaikka se saattaa olla ristiriidassa muiden etujen kanssa. Altruismin eräänlainen ääriesimerkki löytyy eläinmaailmasta, mehiläinen pistää uhkaavaa olentoa ja kuolee puolustaessaan yhdyskuntaansa. Mehiläinen muutenkin uhraa täysin oman hyvän yhteisen hyvän nimissä. Näennäinen altruisti esittää asettavansa muiden edun omansa edelle mutta tarkoitusperä on tavallaan egoistinen. Tämän tyyppistä toimintatapaa saattaa narsisteilla esiintyä, heille kuitenkin oma hyvä on yleensä se tärkein. Mutta toisaalta psykologiseksi egoismiksi koetaan jos henkilö saa oikeasti mielihyvää toisten auttamisesta. Joidenkin mukaan kaikki altruistinenkin toiminta on todellisuudessa egoismia, ja joidenkin mielestä ihmisen tulisi toimia aina oman etunsa mukaisesti. Ilmaisut altruistinen ja egoistinen ovat tietysti hieman kärjistettyjäkin esimerkkejä, mei...

Liianko tuhmaa kuitenkin?

Lähipäivinä tätä kirjottaessa saatiin nähdä kun liittolaiseksi (eng. Ally) meille vähemmistöille aikaisemmin näyttäytynyt somepersoona-poliitikko päätti järkyttyä näkemästään. Seksualisuuden muotoa ja siihen liittyvää toimintaa mainostettiin "liian avoimesti" hänen ja joidenkin mielestä. Ja jotkut tämän vanavedessä menivät myös moraalipaniikkiin ja julistivat perverssien saaneen liikaa tilaa jä näkyvyyttä. Ja tästähän liikkui kaikenlaisia perättömiäkin juttuja medioissa, kuten että olisi verorahoja käytetty sun muuta. Mutta mikä siinä on, minkä takia niinsanotusta normistosta poikkeavat seksuaalisuuden muodot ja ilmaisutavat järkyttävät niinkin paljon että se haluttaisiin piilottaa ja jopa tuomita "sairaana". Ehkä se kun nämä asiat ylipäätään on aina haluttu pitää jotenkin yksityisinä ja salaisina, ja varsinkin jos on jotain muuta kuin sitä pimeässä peiton ala tapahtuvaa. Seksuaalisuus ylipäätään on monissa yhteiskunnissamme edelleen osin häpeäleimainen aihe. Kinkyi...

Entä jos, jos entä?

  Asia jota kovin ihmetellyt olen, mistä syystä "entä jos" ajattelua pidetään huonona ja suorastaan turhana ajatteluna. Sellaista missä jotain mennyttä tapahtumaa mietitää mitä jos asiat olisi menneet toisella tavalla. Tai mietitään tulevan skenaarioita. Sillehän on muodostunut negatiivissävytteinen sana, jossittelu. Mutta samaa aikaan esimerkiksi dokumentteja joissa mietitään mitä jos joku historian tapahtuma olisi mennyt toisella tavalla katsotaan varsin innoissaan. Onkohan se enemmän arkipäivän ajatteluun liittyvää tämänkaltaisen ajattelun kokeminen negatiiviseksi. Voin itse sanoa että tällainen sekä menneen että tulevan mietiskely näistä näkökulmista on todella mielenkiintoista. Enkä kyllä koe siinä mitään negatiivista. Mutta ehkä se on tätä kun suurin osa ihmislajin edustajista eivät jaksa miettiä asioita paljoa. Tietysti tässä saattaa olla kyse siitä että yjteiskuntamme ei haluakaan meidän ajattelevan ja pohtivan kovin syväanalyyttisesti, siinähän voisi paljastua jopa ...