Normikriitti

  Altruismi, tuo epäitsekkyyden ja pyyteettömyyden oppi jossa toisen hyvä pistetään oman edelle. Egoismi on tämän vastakohta, toimii omien etujensa mukaisesti vaikka se saattaa olla ristiriidassa muiden etujen kanssa. Altruismin eräänlainen ääriesimerkki löytyy eläinmaailmasta, mehiläinen pistää uhkaavaa olentoa ja kuolee puolustaessaan yhdyskuntaansa. Mehiläinen muutenkin uhraa täysin oman hyvän yhteisen hyvän nimissä. Näennäinen altruisti esittää asettavansa muiden edun omansa edelle mutta tarkoitusperä on tavallaan egoistinen. Tämän tyyppistä toimintatapaa saattaa narsisteilla esiintyä, heille kuitenkin oma hyvä on yleensä se tärkein. Mutta toisaalta psykologiseksi egoismiksi koetaan jos henkilö saa oikeasti mielihyvää toisten auttamisesta. Joidenkin mukaan kaikki altruistinenkin toiminta on todellisuudessa egoismia, ja joidenkin mielestä ihmisen tulisi toimia aina oman etunsa mukaisesti. Ilmaisut altruistinen ja egoistinen ovat tietysti hieman kärjistettyjäkin esimerkkejä, mei...

  Asia jota kovin ihmetellyt olen, mistä syystä "entä jos" ajattelua pidetään huonona ja suorastaan turhana ajatteluna. Sellaista missä jotain mennyttä tapahtumaa mietitää mitä jos asiat olisi menneet toisella tavalla. Tai mietitään tulevan skenaarioita. Sillehän on muodostunut negatiivissävytteinen sana, jossittelu. Mutta samaa aikaan esimerkiksi dokumentteja joissa mietitään mitä jos joku historian tapahtuma olisi mennyt toisella tavalla katsotaan varsin innoissaan. Onkohan se enemmän arkipäivän ajatteluun liittyvää tämänkaltaisen ajattelun kokeminen negatiiviseksi. Voin itse sanoa että tällainen sekä menneen että tulevan mietiskely näistä näkökulmista on todella mielenkiintoista. Enkä kyllä koe siinä mitään negatiivista. Mutta ehkä se on tätä kun suurin osa ihmislajin edustajista eivät jaksa miettiä asioita paljoa. Tietysti tässä saattaa olla kyse siitä että yjteiskuntamme ei haluakaan meidän ajattelevan ja pohtivan kovin syväanalyyttisesti, siinähän voisi paljastua jopa ...

 Ihminen on lajina todella ylpeä itsestään. Todella ylpeä, eikä suostu myöntämään ettei ole se "luomakunnan kruunu" vaikka niin uskotteleekin ihminen itselleen ja kirjoittaa sen uskonnolisiin teksteihinsä sun muualle.  Joskus aikoja sitten jossain oli artikkeli jossa tuotiin esille että joillekin ihmisille olisi niin suuri shokki tieto jostain älykkämmästä lajista universumissa että he saattaisivat menettää jopa elämänhalunsa. Mielenkiintoista että se on jostain sellaisesta kiinni.  Ja se miten ihminen muita lajeja kohtelee ja miten nämä vastaan ottaa, siinäkin näkyy tämä ylpeys. Niin usein ihmiset haluavat muiden lajien vain palvelevan heitä tavalla tai toisella. Ja sitä että joku toine laji "inhimillistetään", sitä niin pelätään koska se asettaisi samalle arvoasteikoille ihmisen kanssa. Eikä mikään toinen laji saisi "hyppiä silmille", mitä sillä milloinkin tarkoitetaan. Ihminen on kyllä varsin jännä laji, luulee olevansa jotain mitä ei ole. Ei se että py...

  Onko "luonnollinen" oikeasti neutraali vai keino oikeuttaa tietty järjestys? Meillähän on tapana pitää yllä normeja, asioita joiden oletamme olevan itsestäänselviä. Mutta miksi teemme näin, emmekö vain uskalla haastaa niitä? Kun normin sanotaan olevan luonnollinen se sekä piilottaa sen historian että pyrkii sulkemaan keskustelun sen ympäriltä. Se saa asian näyttämään siltä kuin se olisi aina ollut olemassa vaikka se onkin syntynyt tietyssä paikassa ja ajassa, usein seurasta kulttuurista, käytännöistä ja valtarakenteista sun muista. Keskustelun sulkeminen asian kohdalta käyttäen sanaa luonnollinen pyrkii luomaan sen ettei sitä tarvitsisi perustella. Kyseenalaistaminen pyritään sulkemaan sillä että kyseenalastaisi muutakin kuin yhden tulkinnan siitä. Vallankäyttöä siis, tällainen keskustelun tukahduttaminen. Normin luonnollistamisella pyritään saada se näyttämään "ainoalta hyvältä ja oikealta" vaikka se ei aina olisikaan. Ja vaikka se olisi, sitäkin voi aina tarkast...

Kunpa voisimme vain räjäyttää ajattelun, sen mihin olemme tottuneet ja uskaltaa katsoa sen näkymättömän laatikon eli kaavan ulkopuolelta. Normien toisin sanottuna.  Itse asiassa, kyllähän me voimme mutta meidät on ehdollistettu ajattelemaan kaavojen mukaan ja välttämään kaavan ulkopuolista tutkailua. Meillä on tapana tutkia (tai olla tutkimatta) asioita tietyistä näkökulmista ja ajatella että miten mikäkin "kuuluu" olla ja miten ei. Pukeudumme tietyillä tavoilla, pidämme tukkaa tietyillä malleilla, puhumme ja toimimme tietyillä malleilla, käyttäytymismallimme... kaikessa meillä on yksi tai tietty malli. Se mistä tämä johtuu, se luultavasti enemmänkin johtuu meidän itsemme luomista ja ylläpitämistä normeista mutta mukana on luultavasti myös meille syötettyä ajattelua. Meitähän pidetään suhteellisen behavioristisina olentoina, ulkopäin ohjailtavina ja kyllähän meitä isoja massoja halutaan hallita koska jos omaisimme laajemman ajattelun osaisimme kyseenalaistaa asioita enemmän. ...

  Olen miettiny voisiko ihmiset enemmän ottaa aikaa sekä itsetutkiskelulle että ylipäätään mietiskelylle? Pohdinnoille itsestä, elämästä, yhteiskunnasta, maailmasta...ylipäätään kaikesta. Myös kaikkea sitä filosofista ajattelua mitä jotkut pitää turhana ja kutsuvat sitä ivallisesti maailmanparantamiseksi. Tiedän että suorituskeskeinen yhteiskuntamme ja varsinkaan jotkut ihmiset ei sitä halua, että pohdiskelisimme sen sijaan että uhraamme lähes kaiken energiamme itsemme uuvuksiin raatamiseen. Mutta olen myös huomannu ettei monet oiken haluakaan paneutua. Tai ehkä on enemmän opetettua, pohdiskelijoita pidetään "tyhjänpäiväisinä haivattelijoina" ja filosofiaa "turhana". Näihän se ei pitäisi olla, vaan suosittelen sitä kaikille että pohtikaa tutkikaa ja analysoikaa kaikkea mitä maailmassa on. Edes pieniä pätkiä ja sopiva hetki kun tulee. Samalla vähän kapinaa tätä kaikkea suorituskeskeisyyttä vastaan.