Normikriitti

 Lähiaikoina uutisoitiin kuinka kiinalainen yliopisto erotti naisopiskelijan koska tällä oli ollut suhde ulkomaalaisen miehen kanssa. Tai yliopiston sanoin "epäsopivaa kanssakäymistä ulkomaalaisen kanssa". Mainintaa ei ollut mutta luultavasti tätä on haluttu perustella myös jonkinlaisella suojelulla. Tässä oli malliesimerkki patriarkaatista, naista oli haluttu "suojella" mieheltä joka "ei ole meikäläisiä" ja samalla rankaistu naista erottamalla hänet. Tätähän patriarkaatti haluaa, pitää naiset kontrollissa ja omistaa heidät. Se naamioidaan suojeluksi mutta käytännössä se tapahtuu kuin esineen omistaminen, itse pitäisi saada käyttää sitä miten vaan mutta muut ei siihen saa koskea.  Tässä kyseisessä tapauksessa tuli aika konkreettisella tavalla myös ilmi se ettei patriarkaatissa miehetkään voi loppujen lopuksi hyvin. Mainitussa tapauksessa ainakin myös tälle miehelle oli asiasta tullut seuraamuksia. 

Olen viime aikoina seurannut ihmetellen ja myös huolissani tätä kehitystä jossa stereotyyppisiä nais-miessukupuolirooleja nostetaan jalustalle enemmän kuin pitkään aikaan. Joku kehitys on nyt ajanut osan ihmisistä haikailemaan menneeseen, vaikka näin iyrkkiä sukupuolirooleja mitä jotkut toivoisivat tuskin on ollut pitkiin aikoihin. Enemmän tuntuu jonkunlaiselta pakottavalta alleviivaamiselta tämän hetken trendi.  Suhdedynamiikassa toivotaan tätä maskuliininen mies ja feminiinen nainen juttua, töitä ja kotitöitä yritetään sukupuolittaa taas uudestaan... näitä tunkkaisia ja keinotekoisia ajattelumalleja halutaan syöttää nyt erityisen paljon ja mahduttaa vaan enemmän muotteihin.  Jotenki just nyt kun näistä pitäisi päästä eroon ja on alettu jo ymmärtämään ettei ole vain yhtä tai kahta tapaa elää.  Ja en usko että seksuaali-ja  sukupuolivähemmistöillä sekä esim meillä monisuhteisilla ole kovin mukavaa seurata tätä kärjistynyttä keskustelua.  Osa tästä saattaa selitt...

 Maailma muuttuu ympärillämme, halusimme tai emme. Ja osalle väestöstä tämä jälkimmäinen tuntuu olevan se mihin tukeudutaan. Kun koetaan että ennenkin pärjättiin ilman ja ennen oli paremmin. Uutta teknologiaa vierastetaan ja ei haluta ottaa uusia ajattelumalleja, arvoja ja asenteita millään vastaan. Mutta pärjättiinkö ilman tiettyjä asioita? Kyllähän sitä pärjättiin mutta sen teknologian käyttöönoton tai jonkun edistävän ajatuksen myötä yleensä paremmin. Internet hyvänä esimerkkinä, sitä vastustettiin pitkään. Markkinoinnissa koetaan lehti-ilmoituksen olevan paras tapa vieläkin, itsepalvelukassat kaupoissa eivät miellytä kaikkia ja puhelimien toivottaisiin olevan niitä lankamallisia. Erityisesti tämä vanhassa pitäytyminen näkyy siinä kun lapsia ja nuoria halutaan varjella uusilta asioilta joita itse ei ymmärretä ja niitä kauhistellaan. Nykyään some esimerkiksi nähdään turmioon vievänä asiana ja ihan eduskunnassamme asti on henkilöitä jotka siitä paasaavat. Ennen moraalipaniikkia ai...

Meillä on yhteiskunnassamme monogaminen ihanne jonka mukaan olemme täysin kiinnostuneita vain yhdestä kerrallaan, ja tätä taotaan lähes äärimmäisyyksiin asti. Tästä varsin hyvä esimerkki on että varsinkin ihastuminen toisen olisi näyttö epäonnistumisesta. Sekä henkilö itse että tämän kumppani voivat kokea syyllisyyttä tai että vääryys olisi muuten tapahtunut. Ainakin ympäröivä yhteiskunta ja länsimaiset juutalaiskristilliset ihanteet sen haluavat näin sanoa. Se viimeistään koetaan ajatuksen tasolla pettämisenä ellei julkkisihastukset, (yleensä) vastakkaisen sukupuolen henkilöiden kuvien katselu tai muut pienemmät jutut jo koeta sellaisiksi. Se että ihmisellä saattaa herätä yksipuolisia ihastumisen tunteita tai minkäänlaista kiinnostusta on täysin normaalia. Hyvin harva ihminen voi varmaankin sanoa ettei olisi kokenut. Se ihanne on vain luotu ajatellen sitä että lihan himot vievät jokaisen mennessään vaikka kinnostuksesta ja varsinkin ihastuksesta on vielä pitkä matka mihinkään mitä pet...