Normikriitti

 Ajassamme on varsin mielenkiintoinen ongelma: voimme puhua nykyään periaatteessa avoimemmin seksuaalisuudesta ja seksistä yleisellä tasolla mutta aitoon, "normista poikkeavaan" seksuaalisuuteen kun se yksilötasolla on suhtaudutaan yhä usein varoen tai tuomitsevasti.  Erityisesti ihmiset, joilla on luonnostaan korkea libido ja vahva seksuaalinen energia joutuvat kokemaan epäluuloja ja syrjintää suorastaan. Varsinkin jos tulee esille että on hyperseksuaalinen.  Vaikkakin korkeampi seksuaalisuus on eri aikoina usein ollut tabu niin erityisesti nykypäivän uuskonservatiivisessa ilmapiirissä nämä ihmiset kohtaavat stigmaa koska uskaltavat tuoda itseään esiin. Sitä niinkutsuttua normia korkeamman seksuaalisuuden omaava ihminen leimataan helposti "perverssiksi", "yliseksuaaliseksi" tai jopa arvaamattomaksi ja vaaralliseksi vaikka kyseessä on täysin luonnollinen ihmisyyden ilmentymä. Tässä tätä perin erikoista ilmiötä miettii hyperseksuaalinen, aavistuksen aromant...

 Viime aikoina on taas tullut kohdattua ilmiö jota tavattu jo kauan sitten mutta nyt someaikana vaan yleistynyt. Kyseessä tämä kun puhutaan kulttuurialan ja muiden "ei niin raskaiden" töiden työpaikoista ja opiskelupaikoista.  Erityisesti nyt sosiaalisen median eri kanavilla kun opiskelupaikoista puhutaan ja joku todella haluaa päästä vaikkapa elokuva-alalle niin ilmaantuu välittömästi näitä kommentoijia jotka toteavat alan olevan muuta kuin sitä niinsanottua oikeaa työtä ja kehoittavat sellaista etsimään, siis niitä töitä joita nämä ainoaksi oikeaksi kategorisoivat. Tästä osittain voisi tällä hetkellä syyttää nykyistä, varsin sekavaa hallitusmuotoa jossa varakkaiden ja ylipäätään rahan etuja ajavat ovat oudoksusttavasti lyöneet päänsä yhteen aggressiivisten "työväen" etuja ajavien kanssa ja muodostaneet oudon yhteistyöryhmän. Toinen puoli haluaa pitää omiensa etuna niinsanotut paremmat työt, asemat ja opiskelut. Toinen taas on pohjansa muodostanut niiden kannatukse...

  Asia jota nyt haluan kysyä, mihin on mennyt ajatus tasavertaisesta suhteesta? Eli siitä jossa osapuolet suhteessa ovat tasavertaisia toisiinsa nähden eikä aseteta muotteja osapuolten välille. Tässä siis puhutaan monoheterosuhteesta mutta on aistittavissa muuallakin. Jostain tuntuu nyt hiipineen yllättävän monien mieliin ainakin vähäsen ajatus että naiset ei saisi tehdä ja ajatella liikaa, miehen pitäisi johtaa. Näiden mukaan olisi jotenkin haitallista jos nainen on liian aktiivinen tai ottaa liikaa vastuuta ja miehellä vastaavasti liika passiivisuus huonoa. Ironisinta on näillä perinteisiä arvoja ajavilla se että odotetaan naisen olevan passiivinen ja tottelevan miestä mutta samaan aikaan niissä kuitenkin miestäkin pidetään tyhmänä jolta ei odoteta kuin vain tiettyjä asioita. Jotenkin sekavaa sanoisin. Kun meille kuitenkin on pitkään puhuttu suhteista jossa ollaan tasavertaisia niin miten tämä uuskonservatiivisuuden aalto on muokannut tällaisen menneestä osittain henkivän ajattel...

 Olen kiinnittänyt huomioita siihen kuvastoon jota meille esitetään tällä hetkellä romantiikasta. Usein kuvissa ja muualla jotka kuvastavat tämän hetken romantiikan ihanteita, näissä on näkynyt viimeaikoina hyvinkin tietyntyyppiset mies ja nainen, on nämä kuvat sitten oikeita, taiteilijan tai tekoälyn tuotoksia.  Sen lisäksi että näissä on cisheteromono normin mukaiset hahmot niin nämä mies ja nainen edustavat hyvin usein juuri tiettyä ruumiinrakennetta, varsin samaa ikäluokkaa (ikäeroja kauhistellaan enemmän tällä hetkellä kuin hetki sitten) ja muutenkin niinsanottujen sukupuolienergioiden oletukset jylläävät. Mies esitetään aina vahvana ja viejänä, myöskin jopa leijonasymboleillakin varustettuna. Ja nainen esitetään heikkona ja suorastaan saamattomana.  Lähimenneisyyden kioskikirjallisuuden kannetkin edustivat enemmän moninaisuutta kuin tämän hetken ihanteet. Niin, Fabiollahan oli pitkä tukka. Ja eikä edes 50-luvulla tainnut näin korostettua olla. Taitaa uuskonservatiiv...

  Saimme nähdä kuinka näiden niinsanottujen maskuliinisuuspuhujien esikuva Andrew Tate yhdessä veljensä kanssa pidätettiin ja joutuvat myöhemmin vastaamaan useisiin rikossyytteisiin. Tätä hetkeähän olemme me järjen ihmisoletetut odottaneet, maailman tunnetuin misogynisti vihdoinkin laitetaan lukemaan tiilenpäitä. Mutta hiipuuko manosfäärikulttuuri tämän myötä vai synnyttääkö vankilatuomio Tatesta marttyyrin konservatiivimiehille? Oma veikkaukseni on että molempia, varmasti "taatelista" tehdään marttyyri ja katkeruus fanipoikien keskuudessa leviää. Ja tätä Suomessakin vastaavat tulevat hyödyntämään vaikka miten ovatkin pesäeroa Tateen tehneet.  Mutta on toisaalta ollut havaittavissa että tämän miesasiakulttuurin nousu on jo pysähtynyt ja saattaa hitaasti kääntyä laskuun. Ei se hulluus voikaan kestää ikuisuuksia, onhan ne monesti sellaisia pyramidihuijauksia ettei hetkeen vastaavaa nähtykään. Varmasti tulee hetki jolloin fanit hylkäävät nämä maskuliinisuuspuhujat ja muut tahot ...

  Altruismi, tuo epäitsekkyyden ja pyyteettömyyden oppi jossa toisen hyvä pistetään oman edelle. Egoismi on tämän vastakohta, toimii omien etujensa mukaisesti vaikka se saattaa olla ristiriidassa muiden etujen kanssa. Altruismin eräänlainen ääriesimerkki löytyy eläinmaailmasta, mehiläinen pistää uhkaavaa olentoa ja kuolee puolustaessaan yhdyskuntaansa. Mehiläinen muutenkin uhraa täysin oman hyvän yhteisen hyvän nimissä. Näennäinen altruisti esittää asettavansa muiden edun omansa edelle mutta tarkoitusperä on tavallaan egoistinen. Tämän tyyppistä toimintatapaa saattaa narsisteilla esiintyä, heille kuitenkin oma hyvä on yleensä se tärkein. Mutta toisaalta psykologiseksi egoismiksi koetaan jos henkilö saa oikeasti mielihyvää toisten auttamisesta. Joidenkin mukaan kaikki altruistinenkin toiminta on todellisuudessa egoismia, ja joidenkin mielestä ihmisen tulisi toimia aina oman etunsa mukaisesti. Ilmaisut altruistinen ja egoistinen ovat tietysti hieman kärjistettyjäkin esimerkkejä, mei...

  Asia jota kovin ihmetellyt olen, mistä syystä "entä jos" ajattelua pidetään huonona ja suorastaan turhana ajatteluna. Sellaista missä jotain mennyttä tapahtumaa mietitää mitä jos asiat olisi menneet toisella tavalla. Tai mietitään tulevan skenaarioita. Sillehän on muodostunut negatiivissävytteinen sana, jossittelu. Mutta samaa aikaan esimerkiksi dokumentteja joissa mietitään mitä jos joku historian tapahtuma olisi mennyt toisella tavalla katsotaan varsin innoissaan. Onkohan se enemmän arkipäivän ajatteluun liittyvää tämänkaltaisen ajattelun kokeminen negatiiviseksi. Voin itse sanoa että tällainen sekä menneen että tulevan mietiskely näistä näkökulmista on todella mielenkiintoista. Enkä kyllä koe siinä mitään negatiivista. Mutta ehkä se on tätä kun suurin osa ihmislajin edustajista eivät jaksa miettiä asioita paljoa. Tietysti tässä saattaa olla kyse siitä että yjteiskuntamme ei haluakaan meidän ajattelevan ja pohtivan kovin syväanalyyttisesti, siinähän voisi paljastua jopa ...

Tämä vuosi eli 2026 on nyt jo alle puolessa välissä näyttäytynyt synkkänä, erityisesti yhdessä asiassa. Nimittäin naissurmissa. Mutta miten tähän tultu? Tähän on taatusti monia eri syitä ja näkisin että suurimmat ovat suomalaisen yhteiskunnan pahoinvointi johon nykyinen hallitus politiikallaan syyllinen, uuskonservatismin nousu ja sitä myöden arvojen kallistuminen tunkkaiseen suuntaan, samaisen uuskonservatismin ja myös patriarkaatin vastaveto ja ns hätähuuto vuosien edistykselle naisten ja vähemmistöjen aseman parantumiselle...ja näiden eri ulottuvuudet ja näiden summa. Se mitä tälle voidaan tehdä on puhua nuorille ja myös aikuisille tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tärkeydestä, taistella patriarkaattia vastaan, puhua somealustojen ylläpitäjille haitallisen puheeseen puuttumisesta ja lisätä koventavat perusteet rikoslakiin liittyen lähisuhdeväkivaltaan ja sukupuoleen. Sukupuolen lisääminen perusteeksi surmaan rikoslaissa pitää tosin huomioida se että aina ei sukupuoli ole ollut motiivi...

Mietin voinko tällaista otsikkoa käyttää kun tuo Matrix sana liitetään niin usein näiden niinsanottujen miesasiamiesten käyttämäksi termiksi. Mutta tässä yhteydessä ei puhuta mistään sellaisista asioista vaan valvonnasta ja suoranaisesta orjuutuksen esiasteesta.  Erään suuryrityksen työntekijöitä valvotaan tekoälyllä. Kyllä, tekoäly valjastettu valvomaan näiden muutenkin pienellä palkalla työskentelevien ihmisten tehokkuutta että tekisivät mahdollisimman paljon töitä mahdollisimman vähillä tauoilla. Rangaistusta tulee jos on tekoälyn ja sitä kautta työnantajan mielestä liian hidas. Erityisesti eräs tietty suuryritys harjoittaa tätä nyt mutta varmasti tulee yleistymään. Tällainen kehitys ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää, ajaa ihmisiä välineiksi. Tämä on kuin moderni versio joistain orjaplantaaseista joissa ruoskaa tuli heti kun oli "liian hidas". Nyt vain otettu uusin teknologia käyttöön kun piiskureilla ei ole aikaa valvoa kaikkea. Ja unohdettu se että ihmisestä ei tu...

Kunpa voisimme vain räjäyttää ajattelun, sen mihin olemme tottuneet ja uskaltaa katsoa sen näkymättömän laatikon eli kaavan ulkopuolelta. Normien toisin sanottuna.  Itse asiassa, kyllähän me voimme mutta meidät on ehdollistettu ajattelemaan kaavojen mukaan ja välttämään kaavan ulkopuolista tutkailua. Meillä on tapana tutkia (tai olla tutkimatta) asioita tietyistä näkökulmista ja ajatella että miten mikäkin "kuuluu" olla ja miten ei. Pukeudumme tietyillä tavoilla, pidämme tukkaa tietyillä malleilla, puhumme ja toimimme tietyillä malleilla, käyttäytymismallimme... kaikessa meillä on yksi tai tietty malli. Se mistä tämä johtuu, se luultavasti enemmänkin johtuu meidän itsemme luomista ja ylläpitämistä normeista mutta mukana on luultavasti myös meille syötettyä ajattelua. Meitähän pidetään suhteellisen behavioristisina olentoina, ulkopäin ohjailtavina ja kyllähän meitä isoja massoja halutaan hallita koska jos omaisimme laajemman ajattelun osaisimme kyseenalaistaa asioita enemmän. ...

 Nyt kun tasa-arvon päivää vietetty ja muistamme erästä sen merkittävää edistäjää Minna Canthia voimme miettiä mikä on tämän hetken tilanne tasa-arvon suhteen. Näitä ihmisiä, erityisesti naisia, jotka pioneereina tekivät tasa-arvon suhteen töitä ja raivasivat asioita josta saamme nauttia tulee muistaa. Mutta he taatusti järkyttyisivät nähdessään nykyhetken tilanteen. Maailman jossa heidän raivaamia asoita yritetään viedä taaksepäin. Niinsanotut punaisen pillerin tarjoajat joita myös maskuliinisuuspuhujiksi kutsutaan erityisesti yrittävät viedä taaksepäin maailmaa, ei edes 1950-luvulle vaan voisiko sanoa enemmänkin 1850-luvulle. Ja näitä nuoret miehet kuuntelevat ja samalla ovat menneet arvoissaan roimasti vanhempia ikäpolvia taaksepäin.  Ja huomionarvoista on myös tämän vuoden puolella jo useampikin naisiin kohdistuvat väkivallanteot joita olemme joutuneet lehdistä lukemaan.  Mutta on osalla naisillakin näkynyt arvomuutosta taaksepäin, eivät ehkä ihan äänioikeutta naisilt...

 Olen kiinnittänyt huomiota siihen miten sosiaalinen media suosii ns. kevyttä sisältöä. Voisipa joku hömpäksikin kutsua mutta sana olisi hieman voimakas ja eikä kevyt sisältö aina huono asia ole. Joskus tarvitsemme jotain kevyempää vastapainoksi, osaahan ne yhteiskunnalliset aiheet ja muu niinkutsuttu asiasisältö välillä hyvinkin raskasta olla. Mutta se miten some selvästi suosii vaan sitä kevyempää.   Ihmiset kyllä tietysti hakevat ja odottavat saavansa eteen ainakin tässä ajassa sitä arjen huumoria ja vastaavaa mutta algoritmit kyllä on valjastettu näyttämään ihan muuta kuin poliittista ja yhteiskunnallista.  Tämä ilmiö on huolestuttavakin jo ihan sananvapautta ajatellen kun ottaa huomioon somejättien kotimaan politiikan tämänhetkisen suuntauksen. Mutta siitäkin huolimatta tuntuu oudolta se ettei meidän haluta lukevan mitäön yhteiskunnallista. Tai ehkä juuri sen takia, ihmiset helpompi pitää tietämättöminä ja syöttää vain tietynlaista ja tietyssä valossa. 

Lähipäivinä on sosiaalisessa mediassa ja myös perinteisemmässä mediassa kuohunut kun valtamedian edustaja otti ja antoi pastatilaa eräälle miesvaikuttajalle. Niinsanotulle miesasiamiehelle eli maskuliinisuuspuhujalle. Ja tässä isolla mediatalolla pettänyt harkintakyky pahemman kerran päästäessään näin vaarallista sanomaa levittävän tahon ääneen.  Olen näistä maskuliinisuuspuhujista varottanut ihmisiä ennenkin ja nyt syytä tuoda uudestaan esiin mistä kyse. Nämä vaikuttajat levittää sanomaa joissa yrittävät "tehdä miehistä jälleen miehiä" ja heidän näkökulmasta miehisyys, tai maskuliinisuus trendisanaa käyttäen, tarkoittaa jotai tunkkaista mutta myös uuden konservatiivisen liikehdinnän mukaista. Misogyniaa, homofobiaa, transfobiaa, lihansyöntiä, lihaksilla pullistelua ja väkivallan ihannointia, menneiden aikojen haikailua, feminismin ja nykyajan vastustamista sekä "mitään ei saa enää sanoa" hokemista. Pahimmillaan myös seksuaalirikosten ihannointia "luonnonvalita...

  Katsellessani miten ihmiset antautuvat normeille, eivät uskalla katsoa jonkin näkymättömän seinän toiselle puolelle, ihmettelen miten ihmiset suostuvat siihen, mikä on se voima joka estää. Normit tuntuvat ohjaavan maailmaa, niille halutaan antautua eikä niiden kriittiselle tarkastelulle haluta uhrata aikaa. Väsyttääkö tämä yhteiskunta ihmisen sellaiseksi ettei ihmisellä ole enää energiaa miettiä muuta kuin selviytymistään. Tämä tunne on vahvasti mielessä kun näkee ihmisten toistavan samoja asioita päivästä toiseen ajattelematta sen enempää. Tämän lyhyen pohdinnan saattelemana haastan teidät kanssaihmisten, miettikää mitä tahansa asiaa mitä toistatte ja se tuntuu hassulta, ottakaa se ja miettikää voisiko se olla toisin. 

  Saimme lukea uutisista kuinka jotkut ovat keksineet mennä viime vuonna julmasti surmatun nuoren tytön muistopaikalle ja jättäneet tekijää eli murhaajaa ylistäviä viestejä. Mistä tällainen on voinut tulla, kenelle tulee mieleen jotain tällaista? Meillä on joukko ihmisiä jotka voivat todella pahoin ja syyttävät tiedostavia ja kaikille hyvää tarkoittavia ihmisiä heidän pahoinvoinnistaan. Heille maailman muuttuminen on heidän mielestä heitä syyttävä ja heidän tilannetta huonontava vaikka pehmeät arvot (kuten esim feminismi) haluaa heillekin hyvää. Vaikka tämä joidenkin kohdalla tapahtuva huolestuttava kehitys on monen asian summa, kuten esimerkiksi uuskonservatiivisuuden nousu, niin sanoisin että varsin suuri merkitys on näillä maskuliinisuuspuhujilla. Näillä jotka haitallisella, konservatiivisuudella flirttailevalla propagandallaan turmelee nuorten miesten lisäksi muitakin ihmisiä, sekä suoraan että välillisesti. Tarkoitan näitä kaiken maailman  "voimaveljiä" ja "aikuisee...

Viime päivinä on puhuttanut erään amerikkalaisen oikeistopersoonan salamurha. Tässä yhteydessä tätä henkilöä on kutsuttu sillanrakentajaksi, henkilöksi joka halua avata keskusteluyhteyksiä eri tahojen välillä jotka yleensä huutelevat poteroistaan. Tällainen tämä persoona ei kuitenkaan ollut mutta tällaisia on olemassa.  Mutta millaisia sillanrakentajat todella ovat? Usein he yrittävät luovia sopivasti puolivälissä ja riippumatta omasta mielipiteestään haluaat saada kaikki mukana keskusteluun ja saada ihmiset hautaaman sotakirveensä ja kuuntelemaan myös vastapuolta. Aina heillä ei ole edes mitään mielipidettä asiaan tai he voivat olla myös hyvinkin vakaumuksellisia jonkun suuntauksen henkilöitä.  Sillanrakentajat ovat tosin henkilöitä joista ei oiken pidetä muiden kuin toisten samankaltaisten ja muutamien "puolivälin" ihmisten kanssa. Ei siis kovin suosittua olla tällainen. Välillä kuulee että oikeisto pitää heitä piilovasemmistolaisina, vasemmistolaiset piilo-oikeistolaisina ...

 Aikamme on niin tunkkainen ja harmaa, kuin 70-luku jossa 50-luvun konservatiivisuutta. Kun puhutaan mieskuvasta.  80-luvulla sifonkihuivit ja meikit miehillä olivat iso juttu vaikka ne herättivätkin konservatiivipiireissä pahennusta.  Vielä 2000-luvun alussa Jonne Aaronin ja Antti Tuiskun kaltaiset miehet rikkoivat rajoja ja uudet miestyypit saivat tilaa ja teki heistä suosittuja. Myös monet muut androgyyniksikin kutsuttavat saivat näkyvyyttä. Nyt yhtäkkiä tässä ajassa jossa meidän pitäisi olla ymmärtäväisiä kaikkia kohtaan onkin pinnalla ajatus jostain ultrasupermaskuliinisesta miehestä, jostain joka ei vaihda edes alushousujaan ennen kuin ne itse kävelevät pois kantajansa päältä. Tällä hetkellä on myös havaittavissa asennetta jossa miehet (ja jossain määrin naisetkin) halutaan laittaa tiettyyn muottiin ja erilaisuus suvaitaan vaan tietyissä ihmistyypeissä. Pahin kauhistus tuntuu tälle ajalle olevan mies joka ei edusta tiettyä stereotyyppistä kuvaa miehestä ja sattuu pi...

Olen viime aikoina seurannut ihmetellen ja myös huolissani tätä kehitystä jossa stereotyyppisiä nais-miessukupuolirooleja nostetaan jalustalle enemmän kuin pitkään aikaan. Joku kehitys on nyt ajanut osan ihmisistä haikailemaan menneeseen, vaikka näin iyrkkiä sukupuolirooleja mitä jotkut toivoisivat tuskin on ollut pitkiin aikoihin. Enemmän tuntuu jonkunlaiselta pakottavalta alleviivaamiselta tämän hetken trendi.  Suhdedynamiikassa toivotaan tätä maskuliininen mies ja feminiinen nainen juttua, töitä ja kotitöitä yritetään sukupuolittaa taas uudestaan... näitä tunkkaisia ja keinotekoisia ajattelumalleja halutaan syöttää nyt erityisen paljon ja mahduttaa vaan enemmän muotteihin.  Jotenki just nyt kun näistä pitäisi päästä eroon ja on alettu jo ymmärtämään ettei ole vain yhtä tai kahta tapaa elää.  Ja en usko että seksuaali-ja  sukupuolivähemmistöillä sekä esim meillä monisuhteisilla ole kovin mukavaa seurata tätä kärjistynyttä keskustelua.  Osa tästä saattaa selitt...

 Maailma muuttuu ympärillämme, halusimme tai emme. Ja osalle väestöstä tämä jälkimmäinen tuntuu olevan se mihin tukeudutaan. Kun koetaan että ennenkin pärjättiin ilman ja ennen oli paremmin. Uutta teknologiaa vierastetaan ja ei haluta ottaa uusia ajattelumalleja, arvoja ja asenteita millään vastaan. Mutta pärjättiinkö ilman tiettyjä asioita? Kyllähän sitä pärjättiin mutta sen teknologian käyttöönoton tai jonkun edistävän ajatuksen myötä yleensä paremmin. Internet hyvänä esimerkkinä, sitä vastustettiin pitkään. Markkinoinnissa koetaan lehti-ilmoituksen olevan paras tapa vieläkin, itsepalvelukassat kaupoissa eivät miellytä kaikkia ja puhelimien toivottaisiin olevan niitä lankamallisia. Erityisesti tämä vanhassa pitäytyminen näkyy siinä kun lapsia ja nuoria halutaan varjella uusilta asioilta joita itse ei ymmärretä ja niitä kauhistellaan. Nykyään some esimerkiksi nähdään turmioon vievänä asiana ja ihan eduskunnassamme asti on henkilöitä jotka siitä paasaavat. Ennen moraalipaniikkia ai...