Normikriitti

Lähipäivinä tätä kirjottaessa saatiin nähdä kun liittolaiseksi (eng. Ally) meille vähemmistöille aikaisemmin näyttäytynyt somepersoona-poliitikko päätti järkyttyä näkemästään. Seksualisuuden muotoa ja siihen liittyvää toimintaa mainostettiin "liian avoimesti" hänen ja joidenkin mielestä. Ja jotkut tämän vanavedessä menivät myös moraalipaniikkiin ja julistivat perverssien saaneen liikaa tilaa jä näkyvyyttä. Ja tästähän liikkui kaikenlaisia perättömiäkin juttuja medioissa, kuten että olisi verorahoja käytetty sun muuta. Mutta mikä siinä on, minkä takia niinsanotusta normistosta poikkeavat seksuaalisuuden muodot ja ilmaisutavat järkyttävät niinkin paljon että se haluttaisiin piilottaa ja jopa tuomita "sairaana". Ehkä se kun nämä asiat ylipäätään on aina haluttu pitää jotenkin yksityisinä ja salaisina, ja varsinkin jos on jotain muuta kuin sitä pimeässä peiton ala tapahtuvaa. Seksuaalisuus ylipäätään on monissa yhteiskunnissamme edelleen osin häpeäleimainen aihe. Kinkyi...

  Asia jota kovin ihmetellyt olen, mistä syystä "entä jos" ajattelua pidetään huonona ja suorastaan turhana ajatteluna. Sellaista missä jotain mennyttä tapahtumaa mietitää mitä jos asiat olisi menneet toisella tavalla. Tai mietitään tulevan skenaarioita. Sillehän on muodostunut negatiivissävytteinen sana, jossittelu. Mutta samaa aikaan esimerkiksi dokumentteja joissa mietitään mitä jos joku historian tapahtuma olisi mennyt toisella tavalla katsotaan varsin innoissaan. Onkohan se enemmän arkipäivän ajatteluun liittyvää tämänkaltaisen ajattelun kokeminen negatiiviseksi. Voin itse sanoa että tällainen sekä menneen että tulevan mietiskely näistä näkökulmista on todella mielenkiintoista. Enkä kyllä koe siinä mitään negatiivista. Mutta ehkä se on tätä kun suurin osa ihmislajin edustajista eivät jaksa miettiä asioita paljoa. Tietysti tässä saattaa olla kyse siitä että yjteiskuntamme ei haluakaan meidän ajattelevan ja pohtivan kovin syväanalyyttisesti, siinähän voisi paljastua jopa ...