Normikriitti

  Elämme yhteiskunnassa joka on vahvasti rakennettu monogamian ympärille. Tämä näkyy monen muun seikan ohella siinä miten jotkut suhtautuvat monisuhteisiin ihmisiin. Liitetään ennakkoluuloihin perustuvia mielikuvia kuten ettei suhteet olisi vakavia tai ettei olisi suhteita lainkaan, luullaan olevan välivaihe ennen "yhden oikean" löytymistä, luullaan olevan yhtä orgiaa koko juttu, pidetään vaikeana ylläpitää, mustasukkaisuus...ja pelätään "perinteisten perhearvojen" olevan uhattuna. Välillä tuntuu ettei oiken edes haluta ymmärtää normista poikkeavaa tapaa elää.  Ja halutaan suojella lapsia vanhemmilta "jotka harrastaa seksihurjasteluja". Tietääkseni missään suhteissa eivät lapset ole katselemassa aikuisten makuuhuonetoimintaa. Vai kuvitellaanko että monisuhteissa sitä harrastetaan aina ja kaikkialla. Tosin onhan meiän yhteiskunta varsin seksikielteinen. Ja vaikka kaksinaismoralismia esiintyy monogamiassa, ja pettämistä luultavasti enemmänkin, niin silti se ...

Meillä on yhteiskunnassamme monogaminen ihanne jonka mukaan olemme täysin kiinnostuneita vain yhdestä kerrallaan, ja tätä taotaan lähes äärimmäisyyksiin asti. Tästä varsin hyvä esimerkki on että varsinkin ihastuminen toisen olisi näyttö epäonnistumisesta. Sekä henkilö itse että tämän kumppani voivat kokea syyllisyyttä tai että vääryys olisi muuten tapahtunut. Ainakin ympäröivä yhteiskunta ja länsimaiset juutalaiskristilliset ihanteet sen haluavat näin sanoa. Se viimeistään koetaan ajatuksen tasolla pettämisenä ellei julkkisihastukset, (yleensä) vastakkaisen sukupuolen henkilöiden kuvien katselu tai muut pienemmät jutut jo koeta sellaisiksi. Se että ihmisellä saattaa herätä yksipuolisia ihastumisen tunteita tai minkäänlaista kiinnostusta on täysin normaalia. Hyvin harva ihminen voi varmaankin sanoa ettei olisi kokenut. Se ihanne on vain luotu ajatellen sitä että lihan himot vievät jokaisen mennessään vaikka kinnostuksesta ja varsinkin ihastuksesta on vielä pitkä matka mihinkään mitä pet...