Normikriitti

  Katsellessani miten ihmiset antautuvat normeille, eivät uskalla katsoa jonkin näkymättömän seinän toiselle puolelle, ihmettelen miten ihmiset suostuvat siihen, mikä on se voima joka estää. Normit tuntuvat ohjaavan maailmaa, niille halutaan antautua eikä niiden kriittiselle tarkastelulle haluta uhrata aikaa. Väsyttääkö tämä yhteiskunta ihmisen sellaiseksi ettei ihmisellä ole enää energiaa miettiä muuta kuin selviytymistään. Tämä tunne on vahvasti mielessä kun näkee ihmisten toistavan samoja asioita päivästä toiseen ajattelematta sen enempää. Tämän lyhyen pohdinnan saattelemana haastan teidät kanssaihmisten, miettikää mitä tahansa asiaa mitä toistatte ja se tuntuu hassulta, ottakaa se ja miettikää voisiko se olla toisin. 

 Maailma muuttuu ympärillämme, halusimme tai emme. Ja osalle väestöstä tämä jälkimmäinen tuntuu olevan se mihin tukeudutaan. Kun koetaan että ennenkin pärjättiin ilman ja ennen oli paremmin. Uutta teknologiaa vierastetaan ja ei haluta ottaa uusia ajattelumalleja, arvoja ja asenteita millään vastaan. Mutta pärjättiinkö ilman tiettyjä asioita? Kyllähän sitä pärjättiin mutta sen teknologian käyttöönoton tai jonkun edistävän ajatuksen myötä yleensä paremmin. Internet hyvänä esimerkkinä, sitä vastustettiin pitkään. Markkinoinnissa koetaan lehti-ilmoituksen olevan paras tapa vieläkin, itsepalvelukassat kaupoissa eivät miellytä kaikkia ja puhelimien toivottaisiin olevan niitä lankamallisia. Erityisesti tämä vanhassa pitäytyminen näkyy siinä kun lapsia ja nuoria halutaan varjella uusilta asioilta joita itse ei ymmärretä ja niitä kauhistellaan. Nykyään some esimerkiksi nähdään turmioon vievänä asiana ja ihan eduskunnassamme asti on henkilöitä jotka siitä paasaavat. Ennen moraalipaniikkia ai...