Normikriitti

 Olen kiinnittänyt huomioita siihen kuvastoon jota meille esitetään tällä hetkellä romantiikasta. Usein kuvissa ja muualla jotka kuvastavat tämän hetken romantiikan ihanteita, näissä on näkynyt viimeaikoina hyvinkin tietyntyyppiset mies ja nainen, on nämä kuvat sitten oikeita, taiteilijan tai tekoälyn tuotoksia.  Sen lisäksi että näissä on cisheteromono normin mukaiset hahmot niin nämä mies ja nainen edustavat hyvin usein juuri tiettyä ruumiinrakennetta, varsin samaa ikäluokkaa (ikäeroja kauhistellaan enemmän tällä hetkellä kuin hetki sitten) ja muutenkin niinsanottujen sukupuolienergioiden oletukset jylläävät. Mies esitetään aina vahvana ja viejänä, myöskin jopa leijonasymboleillakin varustettuna. Ja nainen esitetään heikkona ja suorastaan saamattomana.  Lähimenneisyyden kioskikirjallisuuden kannetkin edustivat enemmän moninaisuutta kuin tämän hetken ihanteet. Niin, Fabiollahan oli pitkä tukka. Ja eikä edes 50-luvulla tainnut näin korostettua olla. Taitaa uuskonservatiiv...

  Saimme nähdä kuinka näiden niinsanottujen maskuliinisuuspuhujien esikuva Andrew Tate yhdessä veljensä kanssa pidätettiin ja joutuvat myöhemmin vastaamaan useisiin rikossyytteisiin. Tätä hetkeähän olemme me järjen ihmisoletetut odottaneet, maailman tunnetuin misogynisti vihdoinkin laitetaan lukemaan tiilenpäitä. Mutta hiipuuko manosfäärikulttuuri tämän myötä vai synnyttääkö vankilatuomio Tatesta marttyyrin konservatiivimiehille? Oma veikkaukseni on että molempia, varmasti "taatelista" tehdään marttyyri ja katkeruus fanipoikien keskuudessa leviää. Ja tätä Suomessakin vastaavat tulevat hyödyntämään vaikka miten ovatkin pesäeroa Tateen tehneet.  Mutta on toisaalta ollut havaittavissa että tämän miesasiakulttuurin nousu on jo pysähtynyt ja saattaa hitaasti kääntyä laskuun. Ei se hulluus voikaan kestää ikuisuuksia, onhan ne monesti sellaisia pyramidihuijauksia ettei hetkeen vastaavaa nähtykään. Varmasti tulee hetki jolloin fanit hylkäävät nämä maskuliinisuuspuhujat ja muut tahot ...

  Altruismi, tuo epäitsekkyyden ja pyyteettömyyden oppi jossa toisen hyvä pistetään oman edelle. Egoismi on tämän vastakohta, toimii omien etujensa mukaisesti vaikka se saattaa olla ristiriidassa muiden etujen kanssa. Altruismin eräänlainen ääriesimerkki löytyy eläinmaailmasta, mehiläinen pistää uhkaavaa olentoa ja kuolee puolustaessaan yhdyskuntaansa. Mehiläinen muutenkin uhraa täysin oman hyvän yhteisen hyvän nimissä. Näennäinen altruisti esittää asettavansa muiden edun omansa edelle mutta tarkoitusperä on tavallaan egoistinen. Tämän tyyppistä toimintatapaa saattaa narsisteilla esiintyä, heille kuitenkin oma hyvä on yleensä se tärkein. Mutta toisaalta psykologiseksi egoismiksi koetaan jos henkilö saa oikeasti mielihyvää toisten auttamisesta. Joidenkin mukaan kaikki altruistinenkin toiminta on todellisuudessa egoismia, ja joidenkin mielestä ihmisen tulisi toimia aina oman etunsa mukaisesti. Ilmaisut altruistinen ja egoistinen ovat tietysti hieman kärjistettyjäkin esimerkkejä, mei...

Lähipäivinä tätä kirjottaessa saatiin nähdä kun liittolaiseksi (eng. Ally) meille vähemmistöille aikaisemmin näyttäytynyt somepersoona-poliitikko päätti järkyttyä näkemästään. Seksualisuuden muotoa ja siihen liittyvää toimintaa mainostettiin "liian avoimesti" hänen ja joidenkin mielestä. Ja jotkut tämän vanavedessä menivät myös moraalipaniikkiin ja julistivat perverssien saaneen liikaa tilaa jä näkyvyyttä. Ja tästähän liikkui kaikenlaisia perättömiäkin juttuja medioissa, kuten että olisi verorahoja käytetty sun muuta. Mutta mikä siinä on, minkä takia niinsanotusta normistosta poikkeavat seksuaalisuuden muodot ja ilmaisutavat järkyttävät niinkin paljon että se haluttaisiin piilottaa ja jopa tuomita "sairaana". Ehkä se kun nämä asiat ylipäätään on aina haluttu pitää jotenkin yksityisinä ja salaisina, ja varsinkin jos on jotain muuta kuin sitä pimeässä peiton ala tapahtuvaa. Seksuaalisuus ylipäätään on monissa yhteiskunnissamme edelleen osin häpeäleimainen aihe. Kinkyi...

  Asia jota kovin ihmetellyt olen, mistä syystä "entä jos" ajattelua pidetään huonona ja suorastaan turhana ajatteluna. Sellaista missä jotain mennyttä tapahtumaa mietitää mitä jos asiat olisi menneet toisella tavalla. Tai mietitään tulevan skenaarioita. Sillehän on muodostunut negatiivissävytteinen sana, jossittelu. Mutta samaa aikaan esimerkiksi dokumentteja joissa mietitään mitä jos joku historian tapahtuma olisi mennyt toisella tavalla katsotaan varsin innoissaan. Onkohan se enemmän arkipäivän ajatteluun liittyvää tämänkaltaisen ajattelun kokeminen negatiiviseksi. Voin itse sanoa että tällainen sekä menneen että tulevan mietiskely näistä näkökulmista on todella mielenkiintoista. Enkä kyllä koe siinä mitään negatiivista. Mutta ehkä se on tätä kun suurin osa ihmislajin edustajista eivät jaksa miettiä asioita paljoa. Tietysti tässä saattaa olla kyse siitä että yjteiskuntamme ei haluakaan meidän ajattelevan ja pohtivan kovin syväanalyyttisesti, siinähän voisi paljastua jopa ...

Tämä vuosi eli 2026 on nyt jo alle puolessa välissä näyttäytynyt synkkänä, erityisesti yhdessä asiassa. Nimittäin naissurmissa. Mutta miten tähän tultu? Tähän on taatusti monia eri syitä ja näkisin että suurimmat ovat suomalaisen yhteiskunnan pahoinvointi johon nykyinen hallitus politiikallaan syyllinen, uuskonservatismin nousu ja sitä myöden arvojen kallistuminen tunkkaiseen suuntaan, samaisen uuskonservatismin ja myös patriarkaatin vastaveto ja ns hätähuuto vuosien edistykselle naisten ja vähemmistöjen aseman parantumiselle...ja näiden eri ulottuvuudet ja näiden summa. Se mitä tälle voidaan tehdä on puhua nuorille ja myös aikuisille tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tärkeydestä, taistella patriarkaattia vastaan, puhua somealustojen ylläpitäjille haitallisen puheeseen puuttumisesta ja lisätä koventavat perusteet rikoslakiin liittyen lähisuhdeväkivaltaan ja sukupuoleen. Sukupuolen lisääminen perusteeksi surmaan rikoslaissa pitää tosin huomioida se että aina ei sukupuoli ole ollut motiivi...

 Kirjotin aikasemmin valkoritareista, tai siis siitä ilmiöstä jossa henkilö nostaa itsensä muita paremmaksi lyttäämällä muita. Tai paremminkin mustamaalaamalla, ja taktikoidulla varoittamisella. Mutta entäs kun joku alkaa käyttämään tätä ilmaisua siinä mustamaalaamisessa?  Tätä ilmenee erityisesti somessa, keskustelupalstoilla yms. Usein sanojana on mieshenkilö joka käyttää tätä ilmaisua haukkuakseen jotain toista miesoletettua. Usein siitä että tämän toisen halu puolustaa naisten ja vähemmistöjen oikeuksia olisi muka vain likainen keino päästä suosioon. Näiden sanojien mielestä kukaan mies ei voisi olla oikeasti feministi tai muutakaan ilman katalia taka-ajatuksia. Mutta tämä on itseasiassa näiden sanojien itsensä käyttämää samankaltaista käyttäytymismallia kuin oikeat niinsanotut valkoritarit käyttävät. Hakeutua joidenkin suosioon lyttäämällä toisia ja kilpailla. Ei niin kieroa mutta typerämmän näköistä toimintaa. Tätä ilmiötä kyllä esiintyy muissakin yhteyksissä mutta sillo...