Kiinnostus toista kohtaan, onko väärin?

Meillä on yhteiskunnassamme monogaminen ihanne jonka mukaan olemme täysin kiinnostuneita vain yhdestä kerrallaan, ja tätä taotaan lähes äärimmäisyyksiin asti. Tästä varsin hyvä esimerkki on että varsinkin ihastuminen toisen olisi näyttö epäonnistumisesta. Sekä henkilö itse että tämän kumppani voivat kokea syyllisyyttä tai että vääryys olisi muuten tapahtunut. Ainakin ympäröivä yhteiskunta ja länsimaiset juutalaiskristilliset ihanteet sen haluavat näin sanoa. Se viimeistään koetaan ajatuksen tasolla pettämisenä ellei julkkisihastukset, (yleensä) vastakkaisen sukupuolen henkilöiden kuvien katselu tai muut pienemmät jutut jo koeta sellaisiksi.

Se että ihmisellä saattaa herätä yksipuolisia ihastumisen tunteita tai minkäänlaista kiinnostusta on täysin normaalia. Hyvin harva ihminen voi varmaankin sanoa ettei olisi kokenut. Se ihanne on vain luotu ajatellen sitä että lihan himot vievät jokaisen mennessään vaikka kinnostuksesta ja varsinkin ihastuksesta on vielä pitkä matka mihinkään mitä pettämiseksi tai vastaavaksi voisi sanoa. 

Suhteissa voi tietysti olla erilaiset rajat eri suhteissa ja nämä saattaa nousta esiin kun tunnetaan epävarmuuden tunnetta, riittämättömyyttä yms. Mutta nämä ovat asioita joista tulee suhteessa keskustella ja äärimmäiseen mustasukkaisuuteen on syytä hakea apua.

Sama ajatus pätee myös aiemmin mainitussa toisten kuvien katselussa, siinäkin koetaan jotain vääryttä vaikka se ei millään tavalla uhkaisi suhdetta. Jokainenhan meistä joskus kokee jonkun esim julkkiksen tai samassa työpaikassa olevan viehättävänä. Ainoa mitä se uhkaa on länsimaista äärimonogamista ihannetta.

Monogamiasta puheen ollen, en monisuhteisena muutenkaan usko edes ihmisen lajina olevan monogaminen. Ja kyllähän epävarmuutta yms voi kokea yhtä lailla monisuhteinenkin mutta pääasiassa aikaisemmin mainitut asiat tulevat ilmi mononormatiivisessa suhdeihanteessa.