Mieskuva muuttunut

 Aikamme on niin tunkkainen ja harmaa, kuin 70-luku jossa 50-luvun konservatiivisuutta. Kun puhutaan mieskuvasta. 

80-luvulla sifonkihuivit ja meikit miehillä olivat iso juttu vaikka ne herättivätkin konservatiivipiireissä pahennusta. 

Vielä 2000-luvun alussa Jonne Aaronin ja Antti Tuiskun kaltaiset miehet rikkoivat rajoja ja uudet miestyypit saivat tilaa ja teki heistä suosittuja. Myös monet muut androgyyniksikin kutsuttavat saivat näkyvyyttä.

Nyt yhtäkkiä tässä ajassa jossa meidän pitäisi olla ymmärtäväisiä kaikkia kohtaan onkin pinnalla ajatus jostain ultrasupermaskuliinisesta miehestä, jostain joka ei vaihda edes alushousujaan ennen kuin ne itse kävelevät pois kantajansa päältä.

Tällä hetkellä on myös havaittavissa asennetta jossa miehet (ja jossain määrin naisetkin) halutaan laittaa tiettyyn muottiin ja erilaisuus suvaitaan vaan tietyissä ihmistyypeissä. Pahin kauhistus tuntuu tälle ajalle olevan mies joka ei edusta tiettyä stereotyyppistä kuvaa miehestä ja sattuu pitämään naisista. Ei saisi edustaa mitään muuta kuin tiettyä uuskonservatiivisuuden ihannoimaa kuvaa. 

Miten tämä menikin näin? 

Tämä aika on todellakin sijoiltaan, mistä löytäisimme jonkun se takaisin raitelle vääntämään?