Idän ihmekauppojen pöhinä

 Kiinalaisten halpakauppojen tuottaman tavaranpaljous puhututtaa vaihteeksi. Tulli tuskailee pakettien määrän kanssa, ihmiset tuhlaavat rahaa ostellessaan tavaraa, tehdään löytöjä ja säästetään rahaa, ympäristöongelmat, lapsityövoima...aiheesta on paljon keskustelua moneen suuntaan. Erityisesti keskustelun aiheena on ollut Temu, tuo tämän ajan silkkitie, mutta myös muita nimiä on vilahdellut. Paljon paikkoja jotka houkuttelevat kapitalistiseen tavaranpaljouteen tottunutta ihmispoloa.

Tottakai meidän pitää miettiä ympäristönäkökulmia, turvallisuusnäkökulmaa sun muuta. Onhan se suhteellisen vastuutonta että meille tuotetaan testaamatonta, ympäristölle ja terveydelle haitallista tavaraa mutta kulutamme muutenkin liikaa. Monet ostavat tavaraa jota eivät tarvitse, aivan liikaa ja heittävät pois heti kun menee vähän rikki. Vaatteitahan sieltä erityisesti tilataan ja niissä laatu ei ole parasta mahdollista, mukana tulevista kemikaaleista puhumattakaan.

Mutta se että lähdetään syyllistämään ostajaa ei kanna kovin pitkälle ja voi kääntyä itseään vastaan. Ihmisen psykologiaa kun tuntee niin tietää ettei syyllistäminen, pakottaminen ja muut negatiiviset keinot auta pitkälle. Huutelut kuten "temuttajan" haukkuminen idiootiksi ei julkisessa keskustelussa ole se paras tapa saada jonkun pää kääntymään. Hienovaraisemmat psykologiaan pohjautuvat keinot toimivat paremmin ja tietysti lainsäädännöllä on mahdollista tehdä lähempää ostamisen kannattavaksi. Oma lukunsa tietysti se jos jotain tarpeellista tavaraa ei vaikka saakaan mistään muualta, voisiko sitä vaikka tuoda jostain meidän markkinoille myyntiin. Ja niissä vaatteissa saattaa monia houkutella se ettei vastaavanlaisia saa lähempää, valikoima muualla koetaan pieneksi verrattuna kiinakaupan vastaavaan.

Asetelma jossa kommunistisen puolueen johtamasta maasta tarjotaan halpaa tavaraa meille lumoutuneesti halvan tavaran perään oleville kapitalisteille kuulostaa reseptiltä jota Neuvostoliitto käytti. Lohikäärme tosin tekee sen käyttäen taidokkaammin kapitalistien keinoja. Erityisesti koukkuja saada kuluttaja ostamaan enemmän riittää, kuten houkuttelulla ostaa vielä ja vielä jotain jotta tarjous täyttyy. Näitä riittää.

Tässä voidaan miettiä myös moraalista kysymystä: jos henkilö ostaa muuten tavaransa kuten esimerkiksi vaatteensa läheltä mutta sen sijaan että näiden hajottua ostaakin uuden sijasta korjaussarjan tai varaosia idän ihmekaupasta? Ja entä jos syy ostamiseen onkin se odottelu että milloin länsimaiset kaupatkin alkaisivat tuottaa varaosia jotta ei tarvitsisi ostaa enää Kiinasta? Tässä meille pohdintaa.

Yksi mielenkiintoinen yksityiskohtansa on myös se että mistä syystä Kiinan paketit eivät jää tulliin niin helposti kuin vaikkapa Iso-Britanniasta tilatut.

Mutta tosiaan, voisimmeko käyttää samankaltaisia hienovaraisia menetelmiä houkutella ihmisiä pois näiden kauppojen parista joilla nämä kaupat itse juuri asiakkaansa houkuttelevat?