Normikuplan toisella puolen

 Katsellessani miten ihmiset antautuvat normeille, eivät uskalla katsoa jonkin näkymättömän seinän toiselle puolelle, ihmettelen miten ihmiset suostuvat siihen, mikä on se voima joka estää.

Normit tuntuvat ohjaavan maailmaa, niille halutaan antautua eikä niiden kriittiselle tarkastelulle haluta uhrata aikaa.
Väsyttääkö tämä yhteiskunta ihmisen sellaiseksi ettei ihmisellä ole enää energiaa miettiä muuta kuin selviytymistään. Tämä tunne on vahvasti mielessä kun näkee ihmisten toistavan samoja asioita päivästä toiseen ajattelematta sen enempää.

Tämän lyhyen pohdinnan saattelemana haastan teidät kanssaihmisten, miettikää mitä tahansa asiaa mitä toistatte ja se tuntuu hassulta, ottakaa se ja miettikää voisiko se olla toisin. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mieskuva muuttunut

Idän ihmekauppojen pöhinä

Kuminpiilotusleikki