Tasa-arvon kurimuksessa

 Nyt kun tasa-arvon päivää vietetty ja muistamme erästä sen merkittävää edistäjää Minna Canthia voimme miettiä mikä on tämän hetken tilanne tasa-arvon suhteen.

Näitä ihmisiä, erityisesti naisia, jotka pioneereina tekivät tasa-arvon suhteen töitä ja raivasivat asioita josta saamme nauttia tulee muistaa. Mutta he taatusti järkyttyisivät nähdessään nykyhetken tilanteen. Maailman jossa heidän raivaamia asoita yritetään viedä taaksepäin.

Niinsanotut punaisen pillerin tarjoajat joita myös maskuliinisuuspuhujiksi kutsutaan erityisesti yrittävät viedä taaksepäin maailmaa, ei edes 1950-luvulle vaan voisiko sanoa enemmänkin 1850-luvulle. Ja näitä nuoret miehet kuuntelevat ja samalla ovat menneet arvoissaan roimasti vanhempia ikäpolvia taaksepäin. 

Ja huomionarvoista on myös tämän vuoden puolella jo useampikin naisiin kohdistuvat väkivallanteot joita olemme joutuneet lehdistä lukemaan. 

Mutta on osalla naisillakin näkynyt arvomuutosta taaksepäin, eivät ehkä ihan äänioikeutta naisilta ole viemässä mutta joissain muissa asioissa tuntuvat kaipaavan vanhoja "hyviä" (eli siis ahtaampia) aikoja.

Eräänä huomiona myös mainittakoon että tasa-arvo ei ole toteutunut myöskään muunsukupuolisten kohdalla. 

Tämä kehitys pitäisi saada nyt katkaistua ja käännettyä kurssi takaisin kohti kehittyvää maailmaa. Olimme jo niin hyvällä mallilla menossa hyvään, ja nyt meillä on töitä saada takaisin se kehityksen suunta joka oli.

Muistetaan kuitenkin kuinka paljon on saatu aikaiseksi ja mitä kaikkea ylipäätään ne henkilöt saikaan aikaiseksi jotka aikoinaan uhmasivat sen aikaista patriarkaattia. On niin monta asiaa jotka he saivat aikaiseksi ja emme sen takia elä ihan niin ahtaassa maailmassa. Ja tehdään me kaikkemme sen eteen jotta voimme nykyään muuttaa maailmaa tällä hetkellä vallitsevan ilmapiirin sekä ylipäätään patriarkaatin murentamiseen.